Tässä olisi eka osa ((: Otin käyttöön nyt hitusen ladattavia (Anteeksi niille jotka eivät niitä halunneet). Toivottavasti tämä ei haittaa teitä.

Olin suunnitellut tätä jo kauan. Olin hakenut tietoa siitä. Olin hankkinut rahat jollain ihmeen syyllä. Laskut oli jäänyt maksamatta tämän takia. Kunhan tämä nyt vain onnistuisi. Timo oli kysellyt mikä tämä on? Mitä sillä tehdään? Ja mihin ylipäätään tarvitsen sitä. Sanoin sen olevan yllätys. Yllätys mistä me molemmat olimme aina unelmoineet.

Nostin luurin käteeni ja painoin nappia. Kuulin kolean miehen äänen. "Paljonko olet valmis tarjoamaan hänestä...?" Huokaisin ja sanoin itselleni, että tämä olisi oikea ratkaisu. "10 000§". Sen jälkeen ääni hiljeni. Suljin luurin pettyneenä, enkä tiennyt mitä tehdä. Seuraavaksi myrkynvihreä savupilvi täytti olohuoneen. Timo katsoi minuun peloissaan. Olin itsekkin kauhuissani. Pian savupilvi hälveni ja takaa paljastui se mitä eniten odotin.

Kaunis vaimoni. Olin hämilläni. Seisoin hänen edessä sanomatta mitään. Kauniit siniset silmät tuijottivat minua kiinnostuneena... kysyvänä. Hiljaisuuden rikkoi Timon kirkaisu. Timo juoksi äitinsä kaulaan ja he syleilivät pitkään. "Minulla oli ikävä sinua rakas... Voisitko kuitenkin poistua hetkeksi? Haluaisin puhua isäsi kanssa kahden?" Tanja kysyi Timolta. Timo lähti reippain askelin yläkertaan. Luultavasti soittamaan Leenalle.

Astuin varovaisesti lähemmäs Tanjaa... Tanja vetäisi minut lähemmäs. Hänen huulensa lähestyivät omiani. Olin jännityksestä sekaisin. Se tuntui hyvältä. Pitkään aikaan. En vain tiennyt olisinko onnellinen vai peloissani. Jäisikö Tanja tänne nyt ikuisiksi ajoiksi? Vai lähtisikö hän? Vai oliko tämä kaikki vain unta?

Olin palavasti rakastunut Tanjaan. Minusta tuntui, että meidän oli aika mennä uudelleen naimisiin. Tanja tietenkin hämmästyi, mutta suostui. Olihan hän kerran jo ollutkin kanssani naimisissa. Minusta ei silti vieläkään tuntunut niin onnelliselta kuin luulin.

"Meikkini olivat yhä siellä minne muistin jättäneeni ne. Ja puutarhakin kukoistaa... Olet ollut ahkera. Vai onko täällä ollut joku muu siivoamassa?" Tanja uteli tavalliseen tapaansa. "Mitäh? Olin ihan omissa maailmoissani. Voisitko kysyä uudelleen?"

Puhuimme Tanjan kanssa perheenlisäyksestä. Ajattelimme, että se olisi kivempaa Timollekkin, vaikka hän olikin nyt lähtenyt yliopistoon. Suunnittelimme jo erilaisia nimiä valmiiksi kuten Teija, Tommi, Tuomas, Tiina ja niin edespäin.

Muistatte kai hyvänystäväni Cassandra Goottilan. Hän oli aikeissa mennä Toni Lorulan kanssa naimisiin, mutta Toni jätti hänet alttarille. Cassandra soitti siitä minulle jälkeenpäin. Ystäviä kun olemme.

Cassandran elämä romahti siihen. Hän oli ties kuinka kauan unelmoinut Tonista. Nyt Toni jätti hänet alttarille. Hyvä ettei hän tehnyt jotain itselleen. Ajattelin, että voisin piristää häntä jotenkin. Mutta miten? Tietysti halusin tietää miten se oli tapahtunut, mutta en halunnut olla liian utelias.

Tanja oli etsinyt itselleen töitä. Hän halusi perheestämme rikkaan. Minä kun en kovin rikas ollut. Viimeisetkin 10 000§ olin uhrannut Tanjan henkiinherättämiseen. Luulisi sen riittävän naiselle, mutta ei.

Tanjan lähdettyä töihin kutsuin Cassandran kylään. Halusin piristää häntä. Cassandralla oli vielä sormuskin sormessa. Kerroin hänelle, että paras olisi heittää se menemään niin unohtaisit samalla Toninkin. En ollut ikinä pitänyt siitä miehestä. Hän vain käyttää naisia hyväkseen. Rakastuu... muutta naisen luo... löytää uuden naisen ja jättää vanhan. Niin se vain oikeasti menee. Ainakin Tonin kohdalla.

En tiennyt mikä minuun meni. Huomasin, että olin korviani myöten ihastunut tai oikeastaan rakastunut Cassandraan. Viihdyin hänen seurassaan aivan loistavasti, toisinkuin Tanjan. En vain tiennyt mitä tehdä asian kanssa.

Seuraavaksi huomasin suutelevani Cassandraa. Se tuntui paremmalta kuin Tanjan suuteleminen. Ehkä se johtui siitä, että Cassandra oli niin sanottu "Kielletty hedelmä". Toivoin vain, ettei Tanja saisi tietää tästä yhtään mitään. Ainakaan toistaiseksi.

En tiedä mitä tapahtui. Jouduin vain Cassandran kanssa vuoteelle. Onneksi siihen oli vielä aikaa ennenkuin Tanja tulisi kotiin. Mitä hänkin ajattelisi? Ensin herätän Tanjan eloon ja menen hänen kanssaan naimisiin ja sitten tuon Cassandran meidän yhteiseen vuoteeseemme. En vain voi tälle mitään. Tunteeni ovat niin sekaisin tästä kaikesta.

Arvelin, että käy näin. En voinut vastustaa kiusausta. Eikä Cassandrakaan näyttänyt laittavan vastaan. Ehkä se oli jokin merkki siitä, että Tanja ei sittenkään ollut minulle se oikea. En kuitenkaan ehtinyt ajatella Tanjaa tai mitään muutakaan. Mielessäni tuolla hetkellä pyöri vain Cassandra.

"Soittele minulle..." Livautin suustani, kun Cassandra oli lähdössä. Täytyi vaihtaa lakanat ja siivota vähän muutenkin ennekuin Tanja tulisi. Vaatteetkin olisi ihan järkevä vaihtaa. Toivottavasti Tanjalla olisi paljon kerrottavaa päivästään. Minä en juuri halua puhua omastani.

Huomasin etten pystynyt ajatella muuta. Minun oli pakko saada lisää. Hymyilin väkisinkin kun ajattelin Cassandraa ja tapahtunutta. Tanja voi huonosti töistä tullessaan. Ehkä hänen hoitamisensa antaisi uusia ajatuksia.

Tanjaa huimasi ja oksetti. Kysyin häneltä oliko hän syönyt riittavästi vai onko se jotain vakavampaa, mutta Tanja vakuutti, että se oli vain pahoinvointia. Oli vain päästävä lepämään pitkän työpäivän jälkeen.

Rintaan koski yskiessä. Töissä oli ollut flunssaa liikkeellä. Ehkä Tanja oli saanut sieltä tartunnan. Minulle ei tullut yhtään mieleen mitä se oikeasti voisi olla. Minun olisi pitänyt aavistaa.

Aamupahoinvoinnit kävivät yleiseksi. Minä jouduin siivoamaan sitten jäljet. Tanja oli saanut selville mitä tämä oli. Hän ei vain tiennyt pitäisinkö tästä vai en?

"Tuota Taneli en oikein tiedä miten kertoisin tämän... Koska en tiedä mitä sinä ajattelet tästä. Minua vähän pelottaa, koska luulen, että tästä tulee rankkaa. Siltä tämä on ainakin vaikuttanut. Tuota olen... olen raskaana" Tanja sai sanottua. "Hyvänen aika! Tanja tämähän on hieno asia!" Sain sanottua. Oikeasti ajattelin, että minun olisi pitänyt arvata tämä. Miten olin voinut olla näin tyhmä. En tiedä mitä tekisin. En ollut varma olinko valmis saamaan lisää lapsi. Kyllähän minä rakastan Tanjaa, mutta Cassandra houkuttelee minua yhä enemmän ja enemmän. Cassandra on viehättävä ja kaunis nainen niinkuin Tanjakin, mutta hänessä on jotain erilaista. Jotain mitä muissa ei ole. Se tekee hänestä ainutlaatuisen.

Cassandra ei ikinä jätä minua rahan vuoksi. Tanjaa taas näytti joskus kiinnostavan se raha enemmän kuin minä. Tanja on myös ainutlaatuinen, mutta en vain tiedä... en usko enää, että meillä olisi onnellista tulevaisuutta. Ja tämä lapsi. Se sekoittaisi asiaa vielä enemmän.

Minun oli kuitenkin pakko vielä samana iltana päästä katsomaan Cassandraa. Tiesin, että Cassandrakin oli ensimmäistä kertaa rakastunut minuun palavasti. Miten tässä voi käydä näin, kun saan rakkaani herätettyä nainen jota olen yrittänyt saada itselleni rakastuu minuun vihdoinkin.

"Tiedät kai mitä tyttäreni on joutunut kärsimään? Toivon ettet satuttaisi häntä. Ihan näin ystävänä sanoen. Saat katua jos satutat ainoaa tytärtäni" Janus sanoi varoittaen. Tiesin sen kyllä, mutta miten sen tekisin. Kumman jättäisin? Kumman kanssa olisin? Vai olisinko kenenkään kanssa.

Niin tässä vain kävi taas. Tällä kertaa Cassandra ehdotti, mutta minä tietenkin suostuin. Vietimme Cassandran kanssa oikein miellyttävän illan. En olisi halunnut lähteä pois. Olisin halunnut olla siinä samassa paikassa loppuelämäni. Toivottavasti saan asiat kuntoon vielä joskus.

Tässä oli eka osa. Seuraavan osan kuvat on jo otettu, mutta saa nähdä koska kirjoitan valmiiksi. Viimeistään ensiviikolla. Kommentteja<3