Omaan koneeseeni asennetaan pian Sims 2 eli aloitan uuden tarinan sillä tai legacyn. Poistan tämän blogin sitten kun olen ilmoittanut täällä uuden osoitteen.

Tässä olisi nyt sitten neljäs osa. En tiedä miksi teen aina tälläisen sepustuksen osan alkuun ja loppuun, mutta se on tylsän näköistä jos on vain tarina 8) No mutta tein tästä vähän pitemmän ja sillai. Toivottavasti tykkäätte ::::)

Tältä näyttää Terhakaisten talo edestäpäin. Se on yksinkertainen omakotitalo. Terhakaiset ostivat sen, kun muuttivat Kaunialaan. Tiinaa ärsyttää se, että naapureilla on samanlaiset talot.

Ja tässä takaapäin. Tontti on muuten aika tyhjä. Pari palmupuuta on istutettu.

Ovesta sisään astuessa aukeaa olohuone. (Anteeksi en osaa laittaa asetuksia niin ettei portaat katoaisi!) Pöydällä näette Tiinan entisen aviomiehen uurnan.

Ruokailutila on sopivankokoinen ja sisustettu punaisella. Terhakaiset eivät ole mitä parhaimpia sisustajia.

Keittiö on samassa tilassa, kuin ruokailutila. Punaiseen sisustukseen on sekoitettu hyppysellinen keltaista. Ihan mukava yhdistelmä.

Tiinan makuuhuoneessa on parisänky, koska hänellä oli aviomies, joka on jo kuollut. Ehkäpä sänkyyn pääse jonain päivänä joku toinen.

Tältä näyttää Niinan makuuhuone. Sievästi sinisellä sisustettu.

Wc ja kylpyhuone on yhdistetty ja tilaa on aivan riittämiin. Wc-pönttö jäi pois kuvasta!

Kurkistetaanpas Tiinan ja Niinan menneisyyteen. Tässä ovat ylpeät kaksosten vanhemmat. Niina on tullut äitiinsä, kun taas Tiina on tullut vähän molempiin.

Tiina ja Niina asuivat aika rikkaassa perheessä ja talo oli todella upea. Tiina jäi usein hieman varjoon, sillä heidän äitinsä piti hieman enemmän Niinasta, ja heidän isänsä oli niin paljon töissä.

Vuodet vierivät. Herra ja Rouva Terhakainen kuolivat ja Tiina ja Niina aikuistuivat ja muuttivat Kaunialaan. Ainut huonopuoli tällä puolella Kaunialaa oli, että siellä hiipparoi aika usein varkaita.

Tiina oli löytänyt unelmiensa kumppanin Mikael Vapaalan. Häät pidettiin Kaunialan kirkossa ja juhlat Kaunialan yhteisötontilla.

Mikaelin kuoleman ja Johannan katoamisen (Mikaelin sisko) jälkeen Terhakaiset ja Goottilat ystävystyivät. Nähkääs Johanna oli Januksen aviovaimo.

Tässä on Tiina Terhakainen. Mammonatavoitteinen nainen pitää vähän vanhemmista miehistä ja on päättänyt saada Januksen omakseen.

Tässä taas Niina Terhakainen. Romantiikkatavoitteinen nainen ei ole vielä löytänyt sitä sielunkumppaniaan, muttei ole luovuttanutkaan.

Tiina oli vanhempien kuolemastaa lähtien halunnut rikastua. Hiusten pidennykset maksoivat maltaita. Ensimmäiseksi täytyi antaa se vaikutus, että oli rikas. Ja mikäs muu kuin ulkonäkö sen kertoisi?

Ja tässä Niina Terhakainen. Hän otti itselleen myös hiustenpidennykset.

Janus sattui kulkemaan ohitse ja Tiina kutsui hänet oitis vierailulle.

"Voi miten kaunis oletkaan Tiina! Kaunistut päivä päivältä enemmän ja enemmän!"

Janus ja hänen poikansa Aleksanteri olivat muuttaneet pois kotoaan ja etsivät nyt uutta asuntoa. Se oli vain väliaikaista. Tiina pyysi miehiä muuttamaan luokseen ja he suostuivat. Niina teki lähemmin tuttavuutta Aleksanterin kanssa. Olihan heillä samat kiinnostuksen kohteet.

Mikaelin ja Tiinan aviovuoteelle tuli käyttöä. Janus oli jo vanha ja he tahtoivat hieman juhlia heidän ensimmäistä yhteistä kotiaan.

"Mitä ihmeellisiä ääniä yläkerrasta kuuluu? Ja mihin isä ja Tiina katosivat?" Aleksanteri kysyi ihmeissään.

"Öö tuota... Tiina ja Janus menivät... öö katsomaan... öö... ELOKUVAA! Juuri niin. He menivät katsomaan elokuvaa. Siitä tuo ääni on peräisin" Niina sanoi hieman hymyillen.

Januksen kunto oli hieman laskenut, joten oli aika hankkia se takaisin. Helppoa se ei ollut tuollaiselle vanhukselle, mutta ajan myötä tähän tottuisi.

Tiina aikoi rikastua nopeasti. Eli oli hankittava töitä. Tiina oli aina halunnut olla kuuluisa baletti tanssija, ja tanssiuralla oli kuin sattumalta yksi vapaapaikka.

Tanssiminen vaati kuntoa aikalailla, joten myös Tiinankin oli treenattava. Ja täytyihän näyttää hyvältä, jos joku naapurustosta pitäisi jotain kutsuja tai tanssiaisia.

Tiina sai hetkessä vartalon, mistä hän oli unelmoinut. Siihen tarvittiin vain aikaa ja kovaa treenaamista!

"Hei Tiina! Haluaisin vain kysyä, että oliko se hyvä elokuva mitä katsoitte isän kanssa yläkerrassa?" Aleksanteri kysyi silmät suurina.

"Elokuva?" Tiina hämmästyi ja katsahti Niinaan päin. "Ai se elokuva! Joo olihan se ihan kelpo pätkä, mutta se oli K18 joten sinä et voi katsoa sitä"

Ilta pimeni ja murtovarkaat lähtivät taas öillisille työkeikoilleen. Kuinka ollakkaan yksi heistä eksyi Terhakaisten talon edustalle. Murtohälytin alkoi soida ennenkuin varas ehti viedä mitään. Hätääntyneenä hän etsi katseellaan edes jotain ryöstösaalista.

Keittiössä Niina oli aivan kauhuissaan.

"Aleksanteri! Älä liiku. Jos murtovaras huomaa meidät se voi tappaa meidät yhdellä laukauksella."

Poliisi saapui pian paikalle. Nyrkit heiluivat siihen malliin, että varkaasta luultiin pääsevän, mutta poliisi hävisi.

"Pahoitteluni. Murtovaras pääsi pakoon" Poliisi sanoi hieman nolona.

 

Tässä tulisi viimein kolmas osa! Olen suunnitellut tarinaani jo pitkälle ja pelattuakin on tullut vähän enemmän. Ehkä nyt tulisi vähän tiuhempaa päivitystä. Mutta osaan siis! Enjoy ;)

Taneli ei ollut järkyttynyt kuulleestaan. Sisimmässään hän huusi apua. Mitä nyt tehtäisiin? Tanelin täytyisi valita neidoista toinen, mutta kumpiko? Ja se oli tehtävä äkkiä, ennenkuin koko naapurusto kuulisi tästä sotkusta. Huono mainehan siinä tulisi.

Cassandra oli aivan varma, että oli voittanut Tanelin itselleen, mutta kuinka asiat tosiaan olivat?

Cassandran täytyi soittaa isälleen, että oli raskaana. Hän oli tyystin unohtanut ilmoittaa tämän iloisen asian perheelleen.

"Hei isä. Minä täällä. Cassandra. Haluaisin vain ilmoittaa, että toiveeni on viimein totetunut. Olen raskaana! Ja vieläpä maailman ihanimmalle miehelle Taneli Haaveiselle." Cassandra puhui niin ettei muistanut edes vetää henkeä välissä.

"Kultaseni sehän on hienoa! Toivottavasti tämä mies pitää sinusta hyvää huolta. Muuten hän saa kärsiä!" Janus sanoi iloiten, mutta tiukkana.

"Isä. Olen varma ettei hän satuta minua. Voit olla ihan huoletta. Pian hän muuttaa luokseni ja voitte muuttaa Tiinan kanssa tänne takaisin." Cassandra sanoi, ajatellen samalla, että hän saisi nyt ihan oman perheen. Sellaisen mistä hän oli aina unelmoinut. Aviomies ja paljon lapsia.

Samaan aikaan Haaveisella. Taneli käveli kotioven rappuset ylös ovelle. Hän huokaisi ja väänsi kahvasta. Ovi aukesi ja yläkerrasta kuului Tanjan huuto. Taneli oli valppaana. Hän sulki oven ja juoksi salamana yläkertaan. Sieltä hän löysi vaimonsa synnyttämästä. Kivut olivat kovat. Taneli ei tiennyt mitä tehdä. Tanja huusi apua, mutta turhaan. Taneli seisoi vain paikallaan katsellen vaimonsa kärsiessä.

Pian Tanja lakkasi huutamasta ja piteli sylissään vastasyntynyttä poikaa. Poika sai nimekseen Tommi Petteri Haaveinen. Taneli seisoi vieläkin järkyttyneenä paikallaan, mutta havahtui pian Tommin itkuun. Tanja antoi pojan Tanelille, joka katsoi poikaa kuin aarretta.

Kipu Tanjan vatsassa syttyi uudelleen. Tanja karjaisi kerran. Niin lujaa kuin jaksoi. Taneli ei edes uskaltanut katsoa mitä oli tapahtunut. Hän piteli poikaa sylissään ja kääntyi hiljakseen Tanjaan päin. Tanelin silmät suurenivat hetkessä. Tanja piteli käsivarsillaan toista vastasyntynyttä poikaa. Poika sai nimekseen Teemu Taneli Haaveinen (muistaakseni. En ole varma nimestä. Unohdin sen ja muistaakseni se oli Teemu ::::) Täytyy tarkistaa.)

"Kulta" Taneli sai sanottua. "Et arvaakkaan kuinka onnekas olen, kun minulla on tuollainen vaimo kuin sinä."

"Minä tässä aika onnekas olen. Meidän täytyy laajentaa taloa, tai tehdä Timon huoneesta kaksosten huone" Tanja lisäsi.

Muutamaa tuntia myöhemmin oli Cassandran aika synnyttää. Cassandra huusi turhaan. Talossa ei ollut ketään muuta, kuin hän. Kukaan ei kuullut. Tämä oli Cassandran ensimmäinen synnytys ja se otti koville. Kipu vihloi ilkeästi ja vatsaa poltti.

Kipu lakkasi ja pian Cassandra piteli käsivarsillaan myös vastasyntynyttä poikaa. Poika sai nimekseen Janus Herman Goottila.

"Voi kun sinä olet suloinen! Juuri sinä! Minun oma pikkuprinssini" Cassandra jutteli pojalle.

Pian kipu vihlaisi uudestaan ja Cassandra kaatui lattialle. Hän huusi minkä kurkustaan pystyi. Cassandrasta tuntui siltä, että tämä oli hänen loppunsa. Kipu oli sanoinkuvaamatonta. Cassandra sulki silmänsä. Hän luuli kuolleensa kun yhtäkkiä kipu lievittyi. Cassandra oli saanut tytön! Prinsessa sai nimekseen Johanna Kristiina Goottila.

Johanna oli ehdottomasti Cassandran suosikki näistä kahdesta. Eihän äidillä saisi olla suosikkia, mutta Cassandra oli erilainen. Hän käveli alakertaan laitettuaan kaksoset nukkumaan. Cassandra otti puhelimen käteensä ja näppäili tutun numeron.

"Hei Taneli. Minä tässä Cassandra. Sinulle syntyi juuri kaksoset. Tyttö ja poika. Toivottavasti tulet pian katsomaan heitä..."

Tässä oli sitten tämä kolmas osa. Seuraava osa on tulossa kutakuinkin pian. Kommentteja!<3

Kone jolla pelaan tätä tarinaa asennetaan pian uudestaan, joten päätin ottaa ilon irti koko naapurustosta. Eli kerron koko naapurustosta, mutta vuorotellen eri perheistä. Kirjoitan varmasti tästä lähtien niin, että kertojaa ei tiedetä, mutta joitain osia tulee päiväkirja muodossa. Muutin blogin osoitetta ja toivoisin nyt, että kaikki jotka ovat linkittäneet minut vaihtavat osoitteen. Käyn kyllä vielä ilmoittamassa blogeissanne erikseen btw. Enjoy the tarina ::::::)

♥:Meadow

Tässä olisi kakkososa vihdoin :D Tapahtumat ehkä menee hieman nopeasti, mutta yritän hidastaa koko ajan. Seuraavasta osasta ei ole tietoa, että koska se on tulossa, mutta heti kun pääsen kirjoittelemaan. Mutta nauttikaahan!♥

Oli aikani lähteä kotiin. Suutelin Cassandraa hyvästiksi ja lähdin kävelemään kotiinpäin. Matkalla mietin mitä sanoisin Tanjalle, kun olin viipynyt näin kauan. Meinasin ensin jäädä Cassandralle yöksi, mutta en viitsinyt. Seuraamme nyt vähän enemmän tässä jaksossa Cassandran elämää, sillä tapahtuu merkittävä käänne, miksi hän on osa perhettäni.

Cassandra muutti ulkonäköään ihan vain minun mielikseni. Jos vaikka pitäisin hänestä enemmän. Tulihan hänestä todella kaunis.

Cassandra oli yhä vihainen Tonille alttarille jätöstä. En muuten ole nähnyt Tonia pariin päivään. Ties mihin kadonnut. Cassandra on niin suloinen suuttuessaan ^^

"Kultaseni. Olemme Aleksanterin kanssa päättäneet muuttaa Tiinan luo. Terhakaisen. Tiedän, ettet erityisesti pidä hänestä, mutta olen huomannut, että hän on todella hurmaava..." Janus oli ajatellut tyttärensä suuttuvan näistä ajatuksista. Cassandra kyllä otti tämän ihan hyvin vastaan. Hän saisi jäädä isoon taloon ja perustaa oman perheensä sinne.

Enää puuttuisi vain perheenjäsenet. Cassandra halusi kovasti oman lapsen. Mieskin pitäisi hankkia ensin.

Cassandra oli ruennut voimaan pahoin. Ehkä se liittyisi masennukseen, siihen, että hänellä ei ole perhettä, jonka hän niin kovasti halusi. En ollut uskaltanut käydä Cassandran luona vierailulla, koska Tanja oli viimeksi käärmeissään, kun olin tullut niin myöhään kotiin. Tanja ja Cassandra eivät muutenkaan tulleet toimeen keskenään.

Cassandra unelmoi pääsevänsä sairaalan johtajaksi. Tämän takia hänen oli opiskeltava logiikkaa.

Minun ja Tanjan yhteinen yö oli tuottanut tulosta. Tanja oli raskaana. Tämähän oli iloinen uutinen. Tai ainakin luulen niin. Tai tämän ainakin pitäisi olla.

Elämä oli rankkaa, ainakin Cassandralla. Edesmenneet isovanhemmat kävivät kummittelemassa melkein jokainen ilta.

He eivät jättäneet tätä rauhaan. Monena iltana Cassandra itki itsensä uneen samalla toivoen onnellista elämää, johon kuuluisi aviomies ja monta lasta.

Viimein Cassandran toive toteutui. Hän oli raskaana! Ettekä varmaan arvaa kuka olisi isä. Ja minähän en vielä tiennyt tästä yhtään mitään.

Cassandra halusi maailman parhaaksi äidiksi. Yötä päivää hän opiskeli lasten kasvatusta. Kunhan tässä nyt ei mikään menisi pieleen.

En tiennyt mitä sanoisin Tanjalle, saatika sitten Cassandralle. Kumman valitsisin? Kumman kanssa olisin onnellisempi? Vai valitsenko kumpaakaan? Tämä oli mysteeri, jonka vain minä voisin selvittää.

Toisaalla taas Cassandran maha jatkoi vain kasvamistaan ja lapsi potki yhä enemmän. Olisiko minun pitänyt olla auttamassa Cassandraa? Mutta entäs Tanja sitten? Tämä on niin monimutkaista.

Tanjan raskaus oli melkein yhtä paha kuin Cassandran. Tanja nyt oli synnyttänyt jo yhden pojan. Edellisessä elämässään. Mitenköhän tässä sitten kävisi?

Maha painoi yhtä paljon kuin huolet. Tämä oli sen arvoista, sillä tätähän Cassandra oli toivonut kaikkein eniten. Cassandra oli päättänyt kertoa minulle, että olisi raskaana.

Cassandra soitti ja pyysi käymään. Asia oli kuulemma jotain tärkeää. Ihmettelin, mutta en viitsinyt jäädä poiskaan. Cassandra ryntäsi suutelemaan minua, ennen kuin ehdin itse sanoa mitään tai edes päästä hänen pihaansa.

"En tidä mistä aloittaisin... mutta olen sinulle raskaana" Cassandra töräytti päin naamaa. Huomaisin kuinka hikosin ja käteni rupesivat tärisemään. Vakuutin ettei se olisi ongelma ja sanoin, että laittaisin asiani järjestykseen. Ainakin salaa toivoin niin.

Tässä oli nyt toinen osa. Vähän nopeaa tehty, kun ei ollut paljon aikaa kirjoittaa, mutta toivottavasti piditte ja kommentteja!<3